Projekti Elämä

Löysin sattumalta vanhan keinuhevoseni. Sen maali on oikeastaan ihan sievä, mutta kehnossa kunnossa. Hain siis pöntöllisen suosikkikeltaistani (suosikki nimenomaan kalusteissa, seinään aivan liian valju). Siinä siis projektia illaksi ellei kahdeksi.

Meidän keittiössä on aina kaaos. Tapetit pöydällä useammankin aivopierun ansiosta.


Havaitsin, että kuva kuistipompuloistani oli kehno. Nappasin uusia, joista perusidea (onko sellaista?) tullee ilmi.





Loppukevennyksenä Niitti, joka on kelpo kissa kun se nukkuu.

Se venyneempi sairasloma

Jos töissä on liikaa, jossain vaiheessa pääsee flunssa. Yleensä ainakin kahdesti syksyssä. Sain erinomaisen flunssan pari viikkoa sitten, enkä ole juuri poistunut kotoa kyseisenä aikana muualle kuin terveyskeskukseen ja apteekkiin. Lähes kaksi viikkoa saikkua takana, antibioottikuurin viimeinen päivä ja alkaa hermo mennä. Isäntä on myös kotosalla ja korjaa havaitsemiani puutteita talossa sitä mukaa kun ehtii. Valtava kattoon kolissut puunoksa rysäytetty alas, pilkottu saunapuiksi ja ajotie siivottu, katon reunapeltejä korjaitu ja kylppärin vuotavaa putkea paikkailtu.

Emäntä sen sijaan kärsii. Kun vihdoin kuume väistyi, päätin aloittaa sen väistämättömän, eli tupakkaa vastaan kamppailun. Sehän on tunnetusti rattoisaa.

Tupakkalakon satoa:

Kissasukat

Tapetilla päällystettyjä kissanruokalaatikoita, useita. Muun muassa reseptien ja pikkusälän säilömiseen.

Vaahteranlehtikranssi

Matonkuteista ährättyjä hauskoiksi havaittuja pompuloita viritettynä kuistille.

Lisäksi pupusukat lyhyellä varrella, kissojen uusi ruokailupöytä sievällä vahakankaalla, matonkuteista virkattuja säilytyskippoja: useita. Mahdollista kuvamateriaalia tulossa myöhemmin.

Saisiko tämän käsienergian valjastettua vaikka siivoukseen tai työasioihin. Tuskin.

Kissatumput

Työmaalla alkoi jälleen hulina, eikä aikaa tunnu riittävän yhtään mihinkään. Tai riittäähän sitä, lähinnä syömiseen ja nukkumiseen.

Ehdin odotella perinteistä koulunaloitusflunssaa ja aloinkin jo ihmetellä mihin se on jäänyt. Eipä aikaakaan ja päällä on. Tosin ilman tavanomaisia nuhailuja ja kurkkukipuiluja. Kuume ja lihaskipu pitää sängyn pohjalla.

Koska flunssailu on tunnetusti loputtoman tylsää, tartuin puikkoihin. Tulosta on.



Mallina Osmocat vanhasta Ullasta. Keltaista lankaa en ensihätään löytänyt, mutta vihreäkin kelepaa. Toinen lapaspari pinkistä ja ruskeasta on peukkuja vaille valmiina, niihin osasin vääntää ihan ohjeessa neuvotut varretkin. Sama pää kesät talavet.

Autotallista pihalle

Kaikenlainen blogiintuminen keskeytyi ikävästi kun tajusin, että on palattava töihin. Sehän tunnetusti ahdistaa, stressaa ja ketuttaa, mutta kun vauhtiin pääsee niin hengissä selviää. Kun saa kertaheitolla seitsemän lasta, tuntuu aivotoiminta lakkaavan. On siis yritettävä keskittyä vapaa-aikaan ja asioihin, joista nauttii.

Hain huvilalla säilössä jo kymmenisen vuotta olleen lastensängyn kotiin. Olen aikoinaan sitä yrittänyt rapsutella siinä toivossa, että maalipinta irtoaisi, mutta sitkeässä on. Usein neuvotaan, ettei antiikkiin saa koskea, mutta kulunut pinta oli niin ruma, että hain pöntön antiikkivalkoista ja ryhdyin hommiin.


Pääty sai jo toisen maalikerroksen. Oli pakko irrottaa, kun ei muuten mahtunut perheen pienempään farmariin.


Jätin takaosan maalaamatta, kun ei ole koskaan maalattu ollut. Väri on mielestäni onnistunut, vaikka haaveilin hennonhennosta vanhanaikaisesta vaaleanpunaisesta, sille on kai ihan nimikin. Meillä esineet ovat ihan käyttöä varten, vaalea on kaiketi turvallinen kun ei etukäteen voi päättää kumpaa sorttia lapsosta laitetaan tulemaan. Sijoituspaikka näin alkuun on sängyllä olohuoneessa. Mitäpä tuota piilottelemaan, kaunista kalustetta.


Rouva Tomaatti on alkanut punertaa ja se ilahduttaa minua kovasti. Puutarha alkaa vihdoin tuottaa satoa, vaikka kuten jo sanottua melkoinen osa kokeiluistani epäonnistui.


Terassin ympärille kasvanut viidakko on kukkimisen päästyä vauhtiin paljastunut titoniaksi. Minulla on hämäriä muistikuvia siitä, että olisin sellaistakin kylvänyt. Ilmeisesti viihtyy hyvin, harmittavan myöhäinen. Esikasvatuksella kai saisi ihmeitä aikaan.

Puutarhaus

En ole koskaan oikein ymmärtänyt puutarhausta enkä keväisin vallitsevaa hulluutta siementen ja taimien kanssa ährätessä. Sitten tuli kevät 2010 ja menin sekaisin. Johtunee omasta puutarhasta. Aikani kasvatin jos jotakin, käytännössä kaikki kuoli ja ostin valmiita taimia taimistolta, mutta ehkä olen viisaampi ensi keväänä.



Tomaatti muutti alkukesästä ruukkuun ja asuu milloin missäkin päin pihaa. Usko alkaa loppua, raakileet ovat näin varjoisassa pihassa todennäköisesti vielä lokakuussa raakileita.


Yrttitarha on pihan perällä. Ehkä ensi kesänä se on sievempi ja käytännöllisempi. Tosin viime kesänä en edes tiennyt pihan perältä löytyvän kivillä rajattua penkkiä. Oli melkoisen umpeen kasvanut.


Yrttitarhaan muutti myös sukulaiselta tupaantulijaislahjaksi saatu vessaharjanpidike. Tosin itse harjan heitin menemään. Koko komeus piti ennen majaa ulko-oven vierellä. Lihava nainen meikkaamassa vessanpöntöllä ei varmaankaan ihan joka puutarhassa asu. Joka tapauksessa, otin lahjan kettuiluna.



Tällä hetkellä ahkerin sadontuottaja on kesäkurpitsa. Kaalit kipaisuvat etanoiden suihin, enkä tiedä mitä sipuleille tapahtui. Opettelen yhä, onhan tässä aikaa. Ensi kesänä voikin yrittää jotain trooppista kun tuo ilmasto tuntuu siihen suuntaan sykkivän.

Huvilalla pääsi myrsky

Isännän kesäloman lähestyessä uhkaavasti loppuaan päästelimme mökille hellettä pitämään. Hellettähän riitti, tuntuu jopa siltä, että Suomessa voi nykyisellään viettää aikaa ainoastaan sisätiloissa - kesällä kuuman ansiosta, talvella kylmän.

Torstain superhelteet tuli siis kärsittyä hikoilun ja sohvallamakoilun merkeissä. Iltasella kipaisimme kalassa - yllättäen. Tuolloin oli vielä sievän rauhallista.

Isukin rakentama huvila rannikolta siirretystä hirsistä nököttää kiltisti pellon laidalla.


Rannassa on usein iltasella sievää, varsinkin loppukesästä kun auringonlaskut on uskomattomia. Harmittaa etten saanut kuvaa parina iltana möllöttäneestä kuusta.

Yöllä pääsi myrsky, jonka mittavuudesta kertoo toki jotain se, että emme puolison kanssa edes kuulleet muulta meteliltä, että puu kaatui päälle. Tosin kaatui niitä ihan kiitettävästi huvilan reunamillakin, puhumattakaan lähialueen metsistä. Autot säästyivät onneksi tällä kertaa. Yöllä sai ryhtyä raivaushommiin, naapurihuvilan emäntä halusi välttämättä kylälle. Viisi puuta raivattiin sadan metrin pätkältä. Siihen tosin tyssäsi naapureiden reissu, seuraavalta etapilta puuta löytyi vähän enemmän.

Satoa ja askartelu

Pihasta saattaa sittenkin saada satoa vaikka keväällä iskenyt taimienkasvatusprojektini epäonnistui surkeasti. Ensimmäiset vötkäleet, niistä on valmistettava erikoisherkkua.

Puolison kanssa vietetyn Band of Brothers-maratonin aikana aloin virkkailla pikku rinkuloita. Alkuperäisideana oli virkata pöllöjä käytettäväksi jossain nerokkaassa, mutta prototyyppi oli niin kauhea, että annoin olla. Rinkuloita tarvitaan vielä runsaasti, alusta on jo aavistus. Tosin hyvin epätarkka. En voi sietää osasten yhteen virkkaamista, jälki on aina ihan kauheaa. Siispä turvaudun epäortodoksisesti liimaan. Järkevyydestä ei ole tietoa. Mutta ainakin on ihan omasta päästä.

No niitä ikealaisia

Kuten tuli jo todettua aiemmin, piipahdimme isännän kera Tampereella. Olen jo vuoden päivät haaveillut parista halvasta, mutta ah niin näppärästä lipastosta eteiseen. Postikulut olisivat olleet kalliimmat kuin itse tuotteet yhteensä ja kesälomarahaa pätkähti tilille juuri sopivasti. Eihän siinä auttanut kuin lähteä ajamaan. Onneksi vatunpunainen dieselini vie minimaalisesti naftaa, ei tullut reissulle sinänsä kovin paljon hintaa.

Ihan vahingossa iskin paikan päällä silmäni sievään ja edulliseen hyllyyn, siitäkin huolimatta, että tapanani on suunnitella kyseisen laitoksen ostokset etukäteen. Oli aivan pakko harkita jälleen alle minuutti ja kotiin tultiin kahden kanssa. Korkeutta oli liikaa aiottuun paikkaan, mutta tilaahan meillä piisaa.

Mielestäni hyllyt ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kivat ja loppusijoituspaikassaan jatkavat jopa onnistuneesti seinänväli-ikkunoiden muotoa. Eikä haittaa tuo läpinäkyvyyskään, koska Kukot on mahtavia.

Heti paikalla oli purettava hyllyyn Pentikin outletistä aivan naurettavan halvalla haalimani viinilasit. Tarpeeksi pitkään litkin punkkuni ja skumppani muovimukeista, nyt olen taas askelta lähempänä aikuisuutta. Äitini täti on maalannut mielestäni ihania asetelmia (veikken asetelmien ystäväksi ole koskaan tunnustautunut), niiden värimaailma on ihanan raikas. Pikkumaljakon kaivelin joskus kirpputorilta.

Kirppislöytöjä

Siitä huolimatta, että kesälomamaanantain kunniaksi pyörähdimme isännän kanssa Tampereen Ikeassa parintuhannen toisen lomalaisen kera on välillä paneuduttava ihastelemaan omia kirppislöytöjä. Niiden ihanuus kun ei ota laantuakseen, ei sitten millään.

Ehdin hetken himoita asiallista lihamyllyä. Huvilan vesiltä on tänäkin kesänä nostettu arviolta parikymmentä kiloa haukea, josta isoäitini osaa valmistaa aivan tajuttoman hyviä pihvejä. Aion pyrkiä samaan, mutta nykyaikaiset vempaimet tuntuvat pilaavan koko prosessin. Mielestäni mylly on myös kaunis ja painaa aivan pirusti. Sijoitin sen näppärästi lähes kulkuväylälle, että joka kerran ohi kulkiessa ainakin isäntä lyö olkavartensa kahvaan.

Vaaka. Oli aivan pakko ostaa, eikä hintakaan ollut turhan suolainen. Kellarista löytyi asiaankuuluvat punnuksetkin, jotka joka kerta unohtuvat kellariin, mutta tallella ovat!

Iäkkäähkö kahvipurnu muutti meille sipulipöntöksi. Sininen viehättää tänä kesänä aivan kauheasti, viime kesänä valtaa piti vihreä. Pannunalusen lahjoitti oppilas.

Vanhempani löysivät the Lampun ja useita vastaavia aikoinaan naapurikaupungin kierrätyskeskuksesta. Oli myyjä kuulemma naureskellut ja pyytänyt koko satsista kymmenen markkaa. Minä sain oranssin, äidin kodista löytyvät loput. Eikös tällä lampulla ole ihan nimikin? Ei siis oma löytö, mutta löytö joka tapauksessa. Maailmassa ei ole ehkä ainuttakaan lamppua, josta lähtee talven hämärään yhtä herttainen ja lämmin valo. Enkä suostu kutsumaan lamppuja valaisimiksi, en vielä.

Veikeä idea, täytyy harkita.

Herkuttelin saksalaisella blogitarjonnalla ja törmäsin veikeään ideaan, joka täytyy panna korvan taa tulevaa varten.

Väritystapetti! Olisiko niitä aikuisille?

Kiurukeittiö

Ehti kulua vuosi sietäessä pimeää kasarikeittiötä. Kaappitilaa piisaa kiitettävästi, tummanharmaa kaapinovien väri on ihan hyvä, vaikken itse olisi koskaan vastaavaan päätynyt. Puunväristä paneelia olen aina inhonnut, inhoan ja tulen todennäköisesti inhoamaan. Eihän siinä auttanut, kun googletella isännän paiskiessa iltavuorossa töitä ja aamulla rynnistää luottomaalimyymärin pakeille. Lopputuloksena ensin vaihtoi väriä paneeli. Tapetti saapui, hermot meni useaan otteeseen, mutta 250 euron keittiöremontti on jokseenkin valmis.


Entisiä aikoja.

Uudet, kauniimmat kiuruajat.

Syystä tai toisesta en onnistu saamaan keittiöstä millään tavalla asiallista kuvaa aikaiseksi. Päälimmäinen syy on tilassa vallitseva ikuinen kaaos, jota vastaan isäntä taistelee sinnikkäästi. Itse ajoittain vain luovutan.

Astumista ja puutarhakalusteita

Ettei arki edes lomalla kävisi harmaaksi ja yllätyksettömäksi, sai 2-vuotias uroskoiramme Villám suuren tehtävän. Isäksi pitäisi ryhtyä. Morsian Elli saapui perjantaina kyläilemään ja sutinaa piisaa. Nasta oli lähetettävä evakkoon.

Nuorenparin onnea.

Samaan aikaan sain vihdoin vauhtiin puutarhakalusteprojektin, josta olen viime kesästä saakka haaveillut. Tarjouskalusteetkin tuntuvat minimaaliseen budjettiin liian kalliilta, mutta saimme huvilalta vanhahkot, mutta käyttökelpoiset kalusteet, jotka sopivat mielestäni tyyliin paljon paremmin kuin suurten ketjujen tylsähköt kalustot. Jälleen tarttuminen lapsuudesta tuttuun toveriin - teräsharjaan - ja rapsimaan. F huolehti kiinnityksistä uskollisen porakoneensa kera. Väri valittiin taas minuutin harkinnan jälkeen talon nurkkalautojen mukaan.


Tuoli ennen.


Koko setti kaikessa kauheudessaan.


Lopputulos on mielestäni ihan sievä.

Jokin penkkien muodossa viehättää kovin.


Seuraava projekti. Maalipönttö jo odottelee.

Olohuoneesta vielä.

Olohuoneen parissa vierähti useampi kuukausi. Onneksi tai pahaksi onneksi isännälle paukahti runsaahkosti lomautuksia syksyn aikana ja valmista tuli. Toki listaa uupuu ja pientä paikkailua, mutta vihdoinkin voi keskittyä sisustamiseen.
Äidin vanha piano pitäisi hakea ja keksiä lipasto kauhean vastaavan tilalle. Tosin kiirettä ei niin kovin ole.


Seinänsisusylläri.


Sama nurkka uudessa asussaan. Pientä viimeistelyä piisaa, mutta tuleeko elämästä yhtään mitään jos ei sellaista ole.

Olohuoneiden tapettikerroksista löytyikin sitten jos jotakin. Oli kamalaa, ihan siistiä, aivan törkeää ja yhdessä kerroksessa Tapettitehtaan Marmoria, joka on mielestäni hauska. Isännän ja äitini mielestä se näyttää madonsyömältä.

Vuosi talossa

Vuokrarivitalossa maalla oli ihan hyvä asua. Omassa rintamamiestalossa kaupungissa kuitenkin huomattavasti parempaa. Koulujen päättäjäispäivänä 2009 sain avaimen ja ensimmäinen muuttokuorma pakattiin. Mukaan pakattiin koirat Nasta ja Villám, sekä isäntä F.

Kesän ensimmäisenä projektina keskityttiin kammottavaan olohuoneeseen, joka yllätti useaan otteeseen. Väliseinästä löytyi vahingossa lasiovet, joista muokattiin ikkunat (kisko oli ehtinyt jämähtää tehokkaasti paikoilleen). Tapetiksi valittiin ihana vihreä Kukot, joka reunallisena oli ihastuttavan haastava. Tapettikasa olisi emännän hermoilla roihunnut roviolla useampaan otteeseen, isännän vähemmän leiskuvan temperamentin ansiosta se on seinillä.


Olohuone kaikessa kauheudessaan keväällä 2009.


Talvella sama nurkka oli jo huomattavasti kauniimpi. Kukkotapetti oli aivopieru, jota ei kauhean kauan harkittu. Lopputulos on mielestäni ihana.