Kirppislöytöjä

Siitä huolimatta, että kesälomamaanantain kunniaksi pyörähdimme isännän kanssa Tampereen Ikeassa parintuhannen toisen lomalaisen kera on välillä paneuduttava ihastelemaan omia kirppislöytöjä. Niiden ihanuus kun ei ota laantuakseen, ei sitten millään.

Ehdin hetken himoita asiallista lihamyllyä. Huvilan vesiltä on tänäkin kesänä nostettu arviolta parikymmentä kiloa haukea, josta isoäitini osaa valmistaa aivan tajuttoman hyviä pihvejä. Aion pyrkiä samaan, mutta nykyaikaiset vempaimet tuntuvat pilaavan koko prosessin. Mielestäni mylly on myös kaunis ja painaa aivan pirusti. Sijoitin sen näppärästi lähes kulkuväylälle, että joka kerran ohi kulkiessa ainakin isäntä lyö olkavartensa kahvaan.

Vaaka. Oli aivan pakko ostaa, eikä hintakaan ollut turhan suolainen. Kellarista löytyi asiaankuuluvat punnuksetkin, jotka joka kerta unohtuvat kellariin, mutta tallella ovat!

Iäkkäähkö kahvipurnu muutti meille sipulipöntöksi. Sininen viehättää tänä kesänä aivan kauheasti, viime kesänä valtaa piti vihreä. Pannunalusen lahjoitti oppilas.

Vanhempani löysivät the Lampun ja useita vastaavia aikoinaan naapurikaupungin kierrätyskeskuksesta. Oli myyjä kuulemma naureskellut ja pyytänyt koko satsista kymmenen markkaa. Minä sain oranssin, äidin kodista löytyvät loput. Eikös tällä lampulla ole ihan nimikin? Ei siis oma löytö, mutta löytö joka tapauksessa. Maailmassa ei ole ehkä ainuttakaan lamppua, josta lähtee talven hämärään yhtä herttainen ja lämmin valo. Enkä suostu kutsumaan lamppuja valaisimiksi, en vielä.