Haaste

Jaahans. Sissi, joka on sitä mieltä, että Hiljaa hyvä tulee, päästeli haasteen. Sen eteenpäinlähettely saattaa osoittautua hankalaksi, mutta aloitetaan perusasioista.
Säännöt kuuluvat:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Yritetään. Ohups, jouduin heti alkuun huijaamaan, kun neljäntenä ylhäältä oli työmaakuvia, joita ei luonnollisesti voi julkaista. Viidennestä viides, eikö se käy?

Kyseessä on Tonava-merkkinen joki, joka tuli valokuvattua Budapestissä muistaakseni vuonna 2008 koiranäyttelyreissulla. Komia on, vaikken maisemakuvien ystävä juuri ole. Olin itseasiassa täysin tietämätön, että minulla kyseisiä kuvia kuvalaarissa lojuu.

Haastan näin aluksi vain yhden mukaan. Olen niin kova muutenkin rikkomaan sääntöjä.

Eli kuuleeko kukaan?

Opettajasta homekoiraksi

Olen laiskotellut blogin suhteen. Kauhean paljon. Olo on ollut jo pitkään kehno, aavistusta syystä on ollut, mutta paljastuihan se lopulta. Työpaikan sisäilma on pilalla ja samoin terveyteni. Saa nähdä kuinka käy, mutta sairaslomalla ollaan, on oltu ja tullaan varmaankin olemaan. Julkisten rakennusten kunto on Suomessa tunnetusti mitä on, harkitsen uutta uraa homekoirana. Mitä ulkotöitä voi tehdä vuoden ympäri? Uudelleenkouluttautuminen kiinnostaa.

Onneksi oma koti on terve. Pitäisi kaiketi koputtaa puuta, mutta ainakin toistaiseksi 50-luvun rakennustapa on osoittautunut ilmavaksi ja toimivaksi. Jos vettä vähän sisään lurahtaa, se haihtuu tiehensä.

Sairaslomalla on hyvä puuhailla (varsinkin, kun kotona on terve). Työn alle pääsi siis yläkerran aula.

Muistin kerrankin ottaa ennen-kuvat. Ovenkarmien sininen on omalla tavallaan hauska, mutta oikeasti ihan kamala. Lattian alkuperäinen mattokin viehätti aikansa. Ei siitä sen enempää.

Kummallisen oviaukon ympäriltä olivat pahvit sen verran kehnossa kunnossa, että päätimme kurkistaa mitä niiden alta löytyy. Ihan kelvollista raakalautaa. Pari kerrosta maalia päälle, karmeihin ja pikkuoviin harmaata, tapetiksi Tapettitehtaan Merellä -tapetti, luonnollisesti harmaana. Sininen on liian makkari ja ruskea liian pramea. Laminaattikin ähkittiin paikalleen puolison kanssa. Otti melkein neljä päivää, reilusti kahvia ja savukkeita, hermo ei meinannut riittää, mutta lopputulos on ihan kiva. tosin tapetoinnissa tapahtui VALTAVA moka, mutta sen huomaa vain jos tietää. Harmillista kyllä, melko moni tietää.

Listat ovat reaaliajassa jo paikoillaan ja pyrin lähiviikkojen aikana ottamaan parempia kuvia. Luottomaali&tapettimyymärikin niitä jo pyysi. Löysin aivan mahtavan lampukin tilaan kirpparilta.

Sairasloma jatkuu seuraavat pari viikkoa ja senkin jälkeen ellei työnantaja tarjoile minulle vaihtoehtoisia työtiloja. Suunnitelmia on, seuraavaksi työn alle saisi sujahtaa Fn tietokoneiluhuone, jonka tapetit ovat kauheat, repeilleet ja tahraiset. Yläkerran pikkumakkareista suurempi siis. Tapetiksi haaveilen tätä.

Työn alla on toisaalta muutakin, kylppärin kaapin ovet. Vaatekaappien ovet. Hain jo maalitkin: turkoosihtavan vaaleansinistä ihanuutta ja oikein rehellistä peruspunaista. Kun vain pääsisi alkuun.

Projekti Elämä

Löysin sattumalta vanhan keinuhevoseni. Sen maali on oikeastaan ihan sievä, mutta kehnossa kunnossa. Hain siis pöntöllisen suosikkikeltaistani (suosikki nimenomaan kalusteissa, seinään aivan liian valju). Siinä siis projektia illaksi ellei kahdeksi.

Meidän keittiössä on aina kaaos. Tapetit pöydällä useammankin aivopierun ansiosta.


Havaitsin, että kuva kuistipompuloistani oli kehno. Nappasin uusia, joista perusidea (onko sellaista?) tullee ilmi.





Loppukevennyksenä Niitti, joka on kelpo kissa kun se nukkuu.

Se venyneempi sairasloma

Jos töissä on liikaa, jossain vaiheessa pääsee flunssa. Yleensä ainakin kahdesti syksyssä. Sain erinomaisen flunssan pari viikkoa sitten, enkä ole juuri poistunut kotoa kyseisenä aikana muualle kuin terveyskeskukseen ja apteekkiin. Lähes kaksi viikkoa saikkua takana, antibioottikuurin viimeinen päivä ja alkaa hermo mennä. Isäntä on myös kotosalla ja korjaa havaitsemiani puutteita talossa sitä mukaa kun ehtii. Valtava kattoon kolissut puunoksa rysäytetty alas, pilkottu saunapuiksi ja ajotie siivottu, katon reunapeltejä korjaitu ja kylppärin vuotavaa putkea paikkailtu.

Emäntä sen sijaan kärsii. Kun vihdoin kuume väistyi, päätin aloittaa sen väistämättömän, eli tupakkaa vastaan kamppailun. Sehän on tunnetusti rattoisaa.

Tupakkalakon satoa:

Kissasukat

Tapetilla päällystettyjä kissanruokalaatikoita, useita. Muun muassa reseptien ja pikkusälän säilömiseen.

Vaahteranlehtikranssi

Matonkuteista ährättyjä hauskoiksi havaittuja pompuloita viritettynä kuistille.

Lisäksi pupusukat lyhyellä varrella, kissojen uusi ruokailupöytä sievällä vahakankaalla, matonkuteista virkattuja säilytyskippoja: useita. Mahdollista kuvamateriaalia tulossa myöhemmin.

Saisiko tämän käsienergian valjastettua vaikka siivoukseen tai työasioihin. Tuskin.

Kissatumput

Työmaalla alkoi jälleen hulina, eikä aikaa tunnu riittävän yhtään mihinkään. Tai riittäähän sitä, lähinnä syömiseen ja nukkumiseen.

Ehdin odotella perinteistä koulunaloitusflunssaa ja aloinkin jo ihmetellä mihin se on jäänyt. Eipä aikaakaan ja päällä on. Tosin ilman tavanomaisia nuhailuja ja kurkkukipuiluja. Kuume ja lihaskipu pitää sängyn pohjalla.

Koska flunssailu on tunnetusti loputtoman tylsää, tartuin puikkoihin. Tulosta on.



Mallina Osmocat vanhasta Ullasta. Keltaista lankaa en ensihätään löytänyt, mutta vihreäkin kelepaa. Toinen lapaspari pinkistä ja ruskeasta on peukkuja vaille valmiina, niihin osasin vääntää ihan ohjeessa neuvotut varretkin. Sama pää kesät talavet.

Autotallista pihalle

Kaikenlainen blogiintuminen keskeytyi ikävästi kun tajusin, että on palattava töihin. Sehän tunnetusti ahdistaa, stressaa ja ketuttaa, mutta kun vauhtiin pääsee niin hengissä selviää. Kun saa kertaheitolla seitsemän lasta, tuntuu aivotoiminta lakkaavan. On siis yritettävä keskittyä vapaa-aikaan ja asioihin, joista nauttii.

Hain huvilalla säilössä jo kymmenisen vuotta olleen lastensängyn kotiin. Olen aikoinaan sitä yrittänyt rapsutella siinä toivossa, että maalipinta irtoaisi, mutta sitkeässä on. Usein neuvotaan, ettei antiikkiin saa koskea, mutta kulunut pinta oli niin ruma, että hain pöntön antiikkivalkoista ja ryhdyin hommiin.


Pääty sai jo toisen maalikerroksen. Oli pakko irrottaa, kun ei muuten mahtunut perheen pienempään farmariin.


Jätin takaosan maalaamatta, kun ei ole koskaan maalattu ollut. Väri on mielestäni onnistunut, vaikka haaveilin hennonhennosta vanhanaikaisesta vaaleanpunaisesta, sille on kai ihan nimikin. Meillä esineet ovat ihan käyttöä varten, vaalea on kaiketi turvallinen kun ei etukäteen voi päättää kumpaa sorttia lapsosta laitetaan tulemaan. Sijoituspaikka näin alkuun on sängyllä olohuoneessa. Mitäpä tuota piilottelemaan, kaunista kalustetta.


Rouva Tomaatti on alkanut punertaa ja se ilahduttaa minua kovasti. Puutarha alkaa vihdoin tuottaa satoa, vaikka kuten jo sanottua melkoinen osa kokeiluistani epäonnistui.


Terassin ympärille kasvanut viidakko on kukkimisen päästyä vauhtiin paljastunut titoniaksi. Minulla on hämäriä muistikuvia siitä, että olisin sellaistakin kylvänyt. Ilmeisesti viihtyy hyvin, harmittavan myöhäinen. Esikasvatuksella kai saisi ihmeitä aikaan.

Puutarhaus

En ole koskaan oikein ymmärtänyt puutarhausta enkä keväisin vallitsevaa hulluutta siementen ja taimien kanssa ährätessä. Sitten tuli kevät 2010 ja menin sekaisin. Johtunee omasta puutarhasta. Aikani kasvatin jos jotakin, käytännössä kaikki kuoli ja ostin valmiita taimia taimistolta, mutta ehkä olen viisaampi ensi keväänä.



Tomaatti muutti alkukesästä ruukkuun ja asuu milloin missäkin päin pihaa. Usko alkaa loppua, raakileet ovat näin varjoisassa pihassa todennäköisesti vielä lokakuussa raakileita.


Yrttitarha on pihan perällä. Ehkä ensi kesänä se on sievempi ja käytännöllisempi. Tosin viime kesänä en edes tiennyt pihan perältä löytyvän kivillä rajattua penkkiä. Oli melkoisen umpeen kasvanut.


Yrttitarhaan muutti myös sukulaiselta tupaantulijaislahjaksi saatu vessaharjanpidike. Tosin itse harjan heitin menemään. Koko komeus piti ennen majaa ulko-oven vierellä. Lihava nainen meikkaamassa vessanpöntöllä ei varmaankaan ihan joka puutarhassa asu. Joka tapauksessa, otin lahjan kettuiluna.



Tällä hetkellä ahkerin sadontuottaja on kesäkurpitsa. Kaalit kipaisuvat etanoiden suihin, enkä tiedä mitä sipuleille tapahtui. Opettelen yhä, onhan tässä aikaa. Ensi kesänä voikin yrittää jotain trooppista kun tuo ilmasto tuntuu siihen suuntaan sykkivän.