Autotallista pihalle

Kaikenlainen blogiintuminen keskeytyi ikävästi kun tajusin, että on palattava töihin. Sehän tunnetusti ahdistaa, stressaa ja ketuttaa, mutta kun vauhtiin pääsee niin hengissä selviää. Kun saa kertaheitolla seitsemän lasta, tuntuu aivotoiminta lakkaavan. On siis yritettävä keskittyä vapaa-aikaan ja asioihin, joista nauttii.

Hain huvilalla säilössä jo kymmenisen vuotta olleen lastensängyn kotiin. Olen aikoinaan sitä yrittänyt rapsutella siinä toivossa, että maalipinta irtoaisi, mutta sitkeässä on. Usein neuvotaan, ettei antiikkiin saa koskea, mutta kulunut pinta oli niin ruma, että hain pöntön antiikkivalkoista ja ryhdyin hommiin.


Pääty sai jo toisen maalikerroksen. Oli pakko irrottaa, kun ei muuten mahtunut perheen pienempään farmariin.


Jätin takaosan maalaamatta, kun ei ole koskaan maalattu ollut. Väri on mielestäni onnistunut, vaikka haaveilin hennonhennosta vanhanaikaisesta vaaleanpunaisesta, sille on kai ihan nimikin. Meillä esineet ovat ihan käyttöä varten, vaalea on kaiketi turvallinen kun ei etukäteen voi päättää kumpaa sorttia lapsosta laitetaan tulemaan. Sijoituspaikka näin alkuun on sängyllä olohuoneessa. Mitäpä tuota piilottelemaan, kaunista kalustetta.


Rouva Tomaatti on alkanut punertaa ja se ilahduttaa minua kovasti. Puutarha alkaa vihdoin tuottaa satoa, vaikka kuten jo sanottua melkoinen osa kokeiluistani epäonnistui.


Terassin ympärille kasvanut viidakko on kukkimisen päästyä vauhtiin paljastunut titoniaksi. Minulla on hämäriä muistikuvia siitä, että olisin sellaistakin kylvänyt. Ilmeisesti viihtyy hyvin, harmittavan myöhäinen. Esikasvatuksella kai saisi ihmeitä aikaan.