No niitä ikealaisia

Kuten tuli jo todettua aiemmin, piipahdimme isännän kera Tampereella. Olen jo vuoden päivät haaveillut parista halvasta, mutta ah niin näppärästä lipastosta eteiseen. Postikulut olisivat olleet kalliimmat kuin itse tuotteet yhteensä ja kesälomarahaa pätkähti tilille juuri sopivasti. Eihän siinä auttanut kuin lähteä ajamaan. Onneksi vatunpunainen dieselini vie minimaalisesti naftaa, ei tullut reissulle sinänsä kovin paljon hintaa.

Ihan vahingossa iskin paikan päällä silmäni sievään ja edulliseen hyllyyn, siitäkin huolimatta, että tapanani on suunnitella kyseisen laitoksen ostokset etukäteen. Oli aivan pakko harkita jälleen alle minuutti ja kotiin tultiin kahden kanssa. Korkeutta oli liikaa aiottuun paikkaan, mutta tilaahan meillä piisaa.

Mielestäni hyllyt ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kivat ja loppusijoituspaikassaan jatkavat jopa onnistuneesti seinänväli-ikkunoiden muotoa. Eikä haittaa tuo läpinäkyvyyskään, koska Kukot on mahtavia.

Heti paikalla oli purettava hyllyyn Pentikin outletistä aivan naurettavan halvalla haalimani viinilasit. Tarpeeksi pitkään litkin punkkuni ja skumppani muovimukeista, nyt olen taas askelta lähempänä aikuisuutta. Äitini täti on maalannut mielestäni ihania asetelmia (veikken asetelmien ystäväksi ole koskaan tunnustautunut), niiden värimaailma on ihanan raikas. Pikkumaljakon kaivelin joskus kirpputorilta.