Ehti kulua vuosi sietäessä pimeää kasarikeittiötä. Kaappitilaa piisaa kiitettävästi, tummanharmaa kaapinovien väri on ihan hyvä, vaikken itse olisi koskaan vastaavaan päätynyt. Puunväristä paneelia olen aina inhonnut, inhoan ja tulen todennäköisesti inhoamaan. Eihän siinä auttanut, kun googletella isännän paiskiessa iltavuorossa töitä ja aamulla rynnistää luottomaalimyymärin pakeille. Lopputuloksena ensin vaihtoi väriä paneeli. Tapetti saapui, hermot meni useaan otteeseen, mutta 250 euron keittiöremontti on jokseenkin valmis.
Entisiä aikoja.
Uudet, kauniimmat kiuruajat.
Syystä tai toisesta en onnistu saamaan keittiöstä millään tavalla asiallista kuvaa aikaiseksi. Päälimmäinen syy on tilassa vallitseva ikuinen kaaos, jota vastaan isäntä taistelee sinnikkäästi. Itse ajoittain vain luovutan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti