Puutarhaus

En ole koskaan oikein ymmärtänyt puutarhausta enkä keväisin vallitsevaa hulluutta siementen ja taimien kanssa ährätessä. Sitten tuli kevät 2010 ja menin sekaisin. Johtunee omasta puutarhasta. Aikani kasvatin jos jotakin, käytännössä kaikki kuoli ja ostin valmiita taimia taimistolta, mutta ehkä olen viisaampi ensi keväänä.



Tomaatti muutti alkukesästä ruukkuun ja asuu milloin missäkin päin pihaa. Usko alkaa loppua, raakileet ovat näin varjoisassa pihassa todennäköisesti vielä lokakuussa raakileita.


Yrttitarha on pihan perällä. Ehkä ensi kesänä se on sievempi ja käytännöllisempi. Tosin viime kesänä en edes tiennyt pihan perältä löytyvän kivillä rajattua penkkiä. Oli melkoisen umpeen kasvanut.


Yrttitarhaan muutti myös sukulaiselta tupaantulijaislahjaksi saatu vessaharjanpidike. Tosin itse harjan heitin menemään. Koko komeus piti ennen majaa ulko-oven vierellä. Lihava nainen meikkaamassa vessanpöntöllä ei varmaankaan ihan joka puutarhassa asu. Joka tapauksessa, otin lahjan kettuiluna.



Tällä hetkellä ahkerin sadontuottaja on kesäkurpitsa. Kaalit kipaisuvat etanoiden suihin, enkä tiedä mitä sipuleille tapahtui. Opettelen yhä, onhan tässä aikaa. Ensi kesänä voikin yrittää jotain trooppista kun tuo ilmasto tuntuu siihen suuntaan sykkivän.