Projekti Elämä

Löysin sattumalta vanhan keinuhevoseni. Sen maali on oikeastaan ihan sievä, mutta kehnossa kunnossa. Hain siis pöntöllisen suosikkikeltaistani (suosikki nimenomaan kalusteissa, seinään aivan liian valju). Siinä siis projektia illaksi ellei kahdeksi.

Meidän keittiössä on aina kaaos. Tapetit pöydällä useammankin aivopierun ansiosta.


Havaitsin, että kuva kuistipompuloistani oli kehno. Nappasin uusia, joista perusidea (onko sellaista?) tullee ilmi.





Loppukevennyksenä Niitti, joka on kelpo kissa kun se nukkuu.

Se venyneempi sairasloma

Jos töissä on liikaa, jossain vaiheessa pääsee flunssa. Yleensä ainakin kahdesti syksyssä. Sain erinomaisen flunssan pari viikkoa sitten, enkä ole juuri poistunut kotoa kyseisenä aikana muualle kuin terveyskeskukseen ja apteekkiin. Lähes kaksi viikkoa saikkua takana, antibioottikuurin viimeinen päivä ja alkaa hermo mennä. Isäntä on myös kotosalla ja korjaa havaitsemiani puutteita talossa sitä mukaa kun ehtii. Valtava kattoon kolissut puunoksa rysäytetty alas, pilkottu saunapuiksi ja ajotie siivottu, katon reunapeltejä korjaitu ja kylppärin vuotavaa putkea paikkailtu.

Emäntä sen sijaan kärsii. Kun vihdoin kuume väistyi, päätin aloittaa sen väistämättömän, eli tupakkaa vastaan kamppailun. Sehän on tunnetusti rattoisaa.

Tupakkalakon satoa:

Kissasukat

Tapetilla päällystettyjä kissanruokalaatikoita, useita. Muun muassa reseptien ja pikkusälän säilömiseen.

Vaahteranlehtikranssi

Matonkuteista ährättyjä hauskoiksi havaittuja pompuloita viritettynä kuistille.

Lisäksi pupusukat lyhyellä varrella, kissojen uusi ruokailupöytä sievällä vahakankaalla, matonkuteista virkattuja säilytyskippoja: useita. Mahdollista kuvamateriaalia tulossa myöhemmin.

Saisiko tämän käsienergian valjastettua vaikka siivoukseen tai työasioihin. Tuskin.

Kissatumput

Työmaalla alkoi jälleen hulina, eikä aikaa tunnu riittävän yhtään mihinkään. Tai riittäähän sitä, lähinnä syömiseen ja nukkumiseen.

Ehdin odotella perinteistä koulunaloitusflunssaa ja aloinkin jo ihmetellä mihin se on jäänyt. Eipä aikaakaan ja päällä on. Tosin ilman tavanomaisia nuhailuja ja kurkkukipuiluja. Kuume ja lihaskipu pitää sängyn pohjalla.

Koska flunssailu on tunnetusti loputtoman tylsää, tartuin puikkoihin. Tulosta on.



Mallina Osmocat vanhasta Ullasta. Keltaista lankaa en ensihätään löytänyt, mutta vihreäkin kelepaa. Toinen lapaspari pinkistä ja ruskeasta on peukkuja vaille valmiina, niihin osasin vääntää ihan ohjeessa neuvotut varretkin. Sama pää kesät talavet.

Autotallista pihalle

Kaikenlainen blogiintuminen keskeytyi ikävästi kun tajusin, että on palattava töihin. Sehän tunnetusti ahdistaa, stressaa ja ketuttaa, mutta kun vauhtiin pääsee niin hengissä selviää. Kun saa kertaheitolla seitsemän lasta, tuntuu aivotoiminta lakkaavan. On siis yritettävä keskittyä vapaa-aikaan ja asioihin, joista nauttii.

Hain huvilalla säilössä jo kymmenisen vuotta olleen lastensängyn kotiin. Olen aikoinaan sitä yrittänyt rapsutella siinä toivossa, että maalipinta irtoaisi, mutta sitkeässä on. Usein neuvotaan, ettei antiikkiin saa koskea, mutta kulunut pinta oli niin ruma, että hain pöntön antiikkivalkoista ja ryhdyin hommiin.


Pääty sai jo toisen maalikerroksen. Oli pakko irrottaa, kun ei muuten mahtunut perheen pienempään farmariin.


Jätin takaosan maalaamatta, kun ei ole koskaan maalattu ollut. Väri on mielestäni onnistunut, vaikka haaveilin hennonhennosta vanhanaikaisesta vaaleanpunaisesta, sille on kai ihan nimikin. Meillä esineet ovat ihan käyttöä varten, vaalea on kaiketi turvallinen kun ei etukäteen voi päättää kumpaa sorttia lapsosta laitetaan tulemaan. Sijoituspaikka näin alkuun on sängyllä olohuoneessa. Mitäpä tuota piilottelemaan, kaunista kalustetta.


Rouva Tomaatti on alkanut punertaa ja se ilahduttaa minua kovasti. Puutarha alkaa vihdoin tuottaa satoa, vaikka kuten jo sanottua melkoinen osa kokeiluistani epäonnistui.


Terassin ympärille kasvanut viidakko on kukkimisen päästyä vauhtiin paljastunut titoniaksi. Minulla on hämäriä muistikuvia siitä, että olisin sellaistakin kylvänyt. Ilmeisesti viihtyy hyvin, harmittavan myöhäinen. Esikasvatuksella kai saisi ihmeitä aikaan.

Puutarhaus

En ole koskaan oikein ymmärtänyt puutarhausta enkä keväisin vallitsevaa hulluutta siementen ja taimien kanssa ährätessä. Sitten tuli kevät 2010 ja menin sekaisin. Johtunee omasta puutarhasta. Aikani kasvatin jos jotakin, käytännössä kaikki kuoli ja ostin valmiita taimia taimistolta, mutta ehkä olen viisaampi ensi keväänä.



Tomaatti muutti alkukesästä ruukkuun ja asuu milloin missäkin päin pihaa. Usko alkaa loppua, raakileet ovat näin varjoisassa pihassa todennäköisesti vielä lokakuussa raakileita.


Yrttitarha on pihan perällä. Ehkä ensi kesänä se on sievempi ja käytännöllisempi. Tosin viime kesänä en edes tiennyt pihan perältä löytyvän kivillä rajattua penkkiä. Oli melkoisen umpeen kasvanut.


Yrttitarhaan muutti myös sukulaiselta tupaantulijaislahjaksi saatu vessaharjanpidike. Tosin itse harjan heitin menemään. Koko komeus piti ennen majaa ulko-oven vierellä. Lihava nainen meikkaamassa vessanpöntöllä ei varmaankaan ihan joka puutarhassa asu. Joka tapauksessa, otin lahjan kettuiluna.



Tällä hetkellä ahkerin sadontuottaja on kesäkurpitsa. Kaalit kipaisuvat etanoiden suihin, enkä tiedä mitä sipuleille tapahtui. Opettelen yhä, onhan tässä aikaa. Ensi kesänä voikin yrittää jotain trooppista kun tuo ilmasto tuntuu siihen suuntaan sykkivän.

Huvilalla pääsi myrsky

Isännän kesäloman lähestyessä uhkaavasti loppuaan päästelimme mökille hellettä pitämään. Hellettähän riitti, tuntuu jopa siltä, että Suomessa voi nykyisellään viettää aikaa ainoastaan sisätiloissa - kesällä kuuman ansiosta, talvella kylmän.

Torstain superhelteet tuli siis kärsittyä hikoilun ja sohvallamakoilun merkeissä. Iltasella kipaisimme kalassa - yllättäen. Tuolloin oli vielä sievän rauhallista.

Isukin rakentama huvila rannikolta siirretystä hirsistä nököttää kiltisti pellon laidalla.


Rannassa on usein iltasella sievää, varsinkin loppukesästä kun auringonlaskut on uskomattomia. Harmittaa etten saanut kuvaa parina iltana möllöttäneestä kuusta.

Yöllä pääsi myrsky, jonka mittavuudesta kertoo toki jotain se, että emme puolison kanssa edes kuulleet muulta meteliltä, että puu kaatui päälle. Tosin kaatui niitä ihan kiitettävästi huvilan reunamillakin, puhumattakaan lähialueen metsistä. Autot säästyivät onneksi tällä kertaa. Yöllä sai ryhtyä raivaushommiin, naapurihuvilan emäntä halusi välttämättä kylälle. Viisi puuta raivattiin sadan metrin pätkältä. Siihen tosin tyssäsi naapureiden reissu, seuraavalta etapilta puuta löytyi vähän enemmän.

Satoa ja askartelu

Pihasta saattaa sittenkin saada satoa vaikka keväällä iskenyt taimienkasvatusprojektini epäonnistui surkeasti. Ensimmäiset vötkäleet, niistä on valmistettava erikoisherkkua.

Puolison kanssa vietetyn Band of Brothers-maratonin aikana aloin virkkailla pikku rinkuloita. Alkuperäisideana oli virkata pöllöjä käytettäväksi jossain nerokkaassa, mutta prototyyppi oli niin kauhea, että annoin olla. Rinkuloita tarvitaan vielä runsaasti, alusta on jo aavistus. Tosin hyvin epätarkka. En voi sietää osasten yhteen virkkaamista, jälki on aina ihan kauheaa. Siispä turvaudun epäortodoksisesti liimaan. Järkevyydestä ei ole tietoa. Mutta ainakin on ihan omasta päästä.